Työllä on väliä. Työläisiä eli duunareita löytyy joka paikasta ja joka kaupungista. Heidän työpanoksensa näkyy ja kuuluu joka kaupungissa. Myös heidän läsnäoloansa on vaikea huomata. He jättävät jälkensä Stockmannin lasisiin hyllyihin, he tietävät nyky-yhteiskunnan ongelmista, ja muistavat kertoa niistä kahviloissa ja ravintoloissa. Tämän he tekevät tarvittaessa myös kuuluvalla äänellä. Yksi selväpiirteisin duunareiden ominaisuuksista on se, että he pitävät rahaa arvossa. Heidän ymmärrykseensä kuuluu, että työstä saatu palkka on vertailemisen arvoista ja sen tarkka ja huolellinen käyttäminen on olennaista. Verorahoista kannetaan huolta ja heistä on sääli tukea sillä työtä, johon heidän käymänsä koulu ei kouluttanut. He pitävätkin koulutusta varsin tärkeänä, ja katsovat että vain harvat valitut elämänkoulut opettavat tekemään oikeita töitä, jonka tunnuksena on suuri palkka ja täten suuri kunnioitus. He saavat tästä hyvästä myös ajoittain ympärilleen naisia kyselemään neuvoja yhteen ja toiseen asiaan.

Mutta mitä on maailmassa työläisten lisäksi? Puhutaan akateemikoista, lahjakkaista henkilöistä, jotka eivät tyytyneet hyväpalkkaiseen työhön koulivaan kouluun. Sen sijaan he pyrkivät toteuttamaan itseään kunnianhimoisella ilmaistyöllä, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään ja parantaa tiedettä väitös ja väite kerrallaan. He epäilyttävät työläisiä, kun kuulevat etteivät he osaa laittaa talon sähköjä kuntoon. Myös huomatessaan, etteivät he pysty osoittamaan kiinnostusta autoihin tai urheilutuloksiin he huolestuvat. Tätä huolestumista akateemikot voivat vähentää hankkimalla ammattikorkeatutkinnon, ja opettemalla työskentelemään esimerkiksi tarjoilijan roolissa, jotta he samalla oppisivat tuntemaan empatiaa. Yhdenvertaisuuden tunnetta vahvistaa myös tieto siitä, että he pystyvät keittämään kahvia tarpeen yllättäessä. Muutoin tähtitiedeprofessorin ja duunarien tapaaminen saattaa johtaa siihen, että professori lähetetään mielisairaalaan, jotta hänet saataisiin vieroitettua pilipali-tieteestä, kuten joskus sanotaan.

Mitä mahtaa käydä, kun kaksi näin erilaista sosiaaliluokkaa yhdistetään keskenään, ehkä naimisiinmenon muodossa? Minun nähdäkseni siitä seuraisi hyviä asioita: työläinen pääsisi matkustelemaan Ahvenanmaata pidemmälle varakkaan ja kielitaitoisen puolisonsa kanssa, missä ei tarvitsisi enää huutaa Lapin Kultaa. Pelkkä normaalilla äänenpainolla ja -sävyllä pyytäminenkin riittäisi. Lisäksi akateemikko saisi kotinsa remonttiin ja puuhalkonsa halki. Hiljalleen molemmat alkaisivat ansaita 4000e kuussa ja äänestäisivät Kokoomusta ja Vihreitä. Mahdollisesti he alkaisivat myös arvostaa töitänsä ja toisia ihmisiä.