Lumi herättää minussakin monia tunteita. Talven kanssa tuleva lumi tekee maasta valkoisen, ja tuolla lumikinoksella kelpaa lasketella ja jäällä luistella. Hankeen kaatuessa tuntee itsensä ihanan kylmäksi ja loukkaantumisetkin tuntuvat sulavan sen sileän tien takan hehkuun tuijotellessa. Lumen kolailu tuo iholle heleän punan ja hien, joka muistuttaa tuntien työstä oman pihamaan parissa. Lumisateen katsominen ikkunanasta ja ulkona sen menemistä vasten kasvoja, jotka ajoittain tulevat silmille ja tekevät kävelystä kirpeän ja niin ihanan. Lunta vasten voi myös mennä rinteessä kokeillessaan merkittyjen rinteiden ulkopuolista aluetta ja täten päätyä ennakoimattomaan seikkailuun. Talvi pitää karhut pesissään, linnut ulkomailla ja metsän rauhallisena. Rusakotkin vaihtavat väriään, maa on levollinen.

Ilmastonmuutos panee tosin miettimään lumettoman talven omia sinänsä vetoavia puoliaan: ihmisten ei tarvitse valittaa liukkaasta jäästä, ulkona ei ole pakkasta eikä lumivalleja näy. Ei tarvitse odottaa teiden aurausta. Ei pakollista talvirenkaiden vaihtoa. Lumi ei häikäise aurinkoisista lumikinoksista heijastuessaan. Eikä lunta myöskään tipu parvekkeelle.